30. syyskuuta 2014

Omituisten otusten kerho

Terveisiä Tukholmasta! Käväisin viikonloppuna pitkästä aikaa tuolla naapurin puolella.

Skansenillakin tuli taas käytyä. Siitä tulee aina sellainen nostalginen fiilis, kun oon käynyt siellä pienenä todella monta kertaa. Skansen on siis sellainen eläintarhan ja ulkoilmamuseon välimuoto. Puiston sisällä on akvaariotalo, jonne ikävä kyllä on erillinen sisäänpääsymaksu.

Kuva on vuodelta 2010, kun viimeksi kävin Skansen Akvarietissa sisällä.

Skansenin akvaariotalossa on osio, jossa kuljetaan kissamakihäkin läpi. Kokemus on mielenkiintoinen. Makit ovat niin rauhallisia ja niillä on jotenkin mystinen katse, eivätkä ne juurikaan ota kontaktia ihmisiin. Joka paikassa lukee, ettei makeihin saa koskea, mutta oikeastaan ei tule mieleenkään koskea niihin. Muistelen, että joskus kissamakien kanssa samassa häkissä olisi ollut myös jokunen mustamaki, mutta niitä ei ole moneen vuoteen näkynyt.

Lapsuudenajan Skansen-käynneillä on siis suuri vaikutus siihen, miksi alun perin kiinnostuin kissamakeista ja muista puoliapinoista.

Valitettavasti akvaariokäynti jäi tällä reissulla ajanpuutteen takia välistä, paitsi myymälässä ehdin toki käydä. Viimeksi kun kävin Skansenilla vuonna 2010, katselin kaupassa kissamakifiguureja, jotka silloin päätin jättää ostamatta (koska olin silloin niin elitisti, ettei mulle kelvannut mitkään kiinafiguurit :'D). Myöhemmin kaduin tätä päätöstä jonkin verran.

Siksi ilahduin kun kissamakifiguurit odottivat minua kaupassa, vielä näin monen vuoden jälkeen! :D Tällä kertaa en epäröinyt, vaan nappasin molemmat figuurit mukaani.

Kaksi figuuria, jotka kuitenkin muodostavat kolmen yksilön perheen. 

Äiti ja poikanen

Raitahännät

Kissamakifiguurien valmistaja on jälleen AAA. Ehkä mulla on joku kiinafiguurivaihe päällä. Mielestäni figuurit ovat ihan hyvin toteutettuja. Korvat ja kuono ovat ehkä vähän turhan pyöreät. Muuten muotoilu on ihan jees. 

Kuten yleensä kiinafiguurien kanssa, maalaus on figuurien heikoin lenkki. Maalausjäljessä ei sinänsä ole muuta moitittavaa, mutta naamasta ei oikein välity "kissamakius". Isoista pupilleista tulee mieleen jokin öisin elävä puoliapina (ehkä jokin lori), kissamakit ovat nimittäin päiväaktiivisia. Myös silmien ja suun ympärillä olevat tummat osiot saisivat olla terävämmät, vähän salmiakin muotoiset. Kuonon väritys on myös jostain syystä ruskea, vaikka sen pitäisi olla musta/tummanharmaa.

Kaikesta valituksesta huolimatta, olen onnellinen, että makiperhe muutti vihdoin luokseni. Pidän figuureista erittäin paljon, puutteineen päivineen. Harmittaa tosin, ettei AAA laita vuosilukuja figuureihin, tiedän ainoastaan että näiden valmistus on aloitettu ennen vuotta 2010. 

Tässä vielä vertailukuva Safari Ltd:n valmistaman figuurin kanssa:


AAA:n on siis huomattavasti isompi. Materiaali on myös pehmeämpää kuin Safarin. Figuurit eivät onneeksi ole onttoja. AAA:n ja Safarin lisäksi kissamakifiguurit on valmistanut ainakin Mojö Fun ja Kaiyodo. Lisäksi veikkaisin että ainakin Playvisionsilta tai K&M:ltä löytyy myös ellei peräti molemmilta.

Skansenin myymälästä mukaani tarttui myös tällainen otus. Kyseessä on siis punakoati eli nenäkarhu. Koatit ovat eteläamerikkalaisia puolikarhuja.


Figuuri on kissamakeja paljon pienempi, vain noin nelisensenttiä pitkä ja yhtä korkea jos häntä lasketaan mukaan. Valmistaja ei ole tiedossa, mutta veikkaisin näin suoralta kädeltä Nayabia, eli ihan perus kiinafiguuri olis kyseessä. Mutta ajattelin, että koati on sellainen eläin ettei siitä juuri muita figuureja ole, niin päätin ottaa mukaan. Sitäpaitsi figuuri on ihan onnistunut ja eläin on jopa ihan tunnistettava.



Ostin myös pari Safari Ltd:n goodluck-minifiguuria, mutta niistä ehkä joskus toiste.

Sain ostoksista muuten tällaisen kivan kassin, jossa on kääpiömarmosetin kuva:



Jännä juttu, että en ostanut yhtään ns. merkkifiguuria (jos Safarin Goodluck-minejä ei lasketa), vaikka niitäkin olisi ollut. Oli muuten mielenkiintoista, että Skansenilla oli tarjolla eläinfiguureja usealta eri merkiltä. Mitenköhän figuurien hankinta on toteutettu, kun eri brändeiltä löytyi muutamia figuureja... Esimerkiksi Papon mangustit löytyivät peräti kaikki, Safarilta oli ainakin gepardi (tämän olisin ostanut, mutta kaikilla oli silmät killissä), muutamia CollectAn eläimiäkin taisi löytyä.

Korkeasaaressahan myydään lähinnä vain halvimpia mahdollisia kiinafiguureja (kalliiseen hintaan tosin).

Jos haluatte jotain Tukholman leluvinkkejä, niin siellähän on lähinnä BR Leksaker, jossa on about sama valikoima kuin Suomessakin. Kuitenkin Vanhassa kaupungissa on yksi sisustus-/lelukauppa, joka myy Papon figuureja. Sieltäkään en ostanut mitään, ihme kyllä. Ketun olisin ostanut, mutta sitä taas ei ollut. Kaupan nimeä en muista, mutta Stora Nygatanilta löytyy. :)


21. syyskuuta 2014

Hauliina

Hups minä vahingossa Howleen


Okei näin ei todellakaan ollut tarkoitus käydä. Kävin yhdellä itsepalvelukirppiksellä ja siellä oli myynnissä muutamia Monster High -nukkeja aika.. suolaiseen hintaan. Jotenkin sitten kävi niin, että poistuin ihmissudenpentu mukanani. 

Clawdeenin pikkusisko Howleen ei ole koskaan ollut suosikkihahmoni sarjasta niin henkilönä kuin nukkena. (Clawd ja Clawdeen on Wolfin perheestä mun lempparit!). Mulla ei kuitenkaan ole ollut yhtään MH-nukkea pikkusiskovartalolla ja olin halunnut tarkastella sellasta lähemmin. Eli olin silleen vähän odotellut löytäväni joko Howleenin tai Twylan joskus käytettynä. 

Koska löytämäni nuken hinta oli ihan kipukynnykseni äärirajoilla (kirpparilöydöksi, varsinkaan kun kyseessä ei ole mikään harvinaisuus), olin jo melkein viemässä sitä takaisin...  

Kunnes muistin, että olin jokin aikaa sitten ostanut eräältä FB-kirppikseltä My Little Poneille tarkoitettua karvaa Dollyhairilta .... 

Joille mulla ei vielä ollut varsinaisesti käyttöä.... 

Ja jotka sopisivat täydellisesti Howleenin ihonväriin... 

Pastelli-ihanuudet

Siispä marssin kassalle ja olen nyt Howleen Wolfin onnellinen omistaja. Mun täytyy vähän suunnitella mitä teen sen hiuksille. Toi nykyinen villi ja vapaa -tukka lähtee niin pois (Nukella on ollut alunperin saparot muuten...). Howleenilla on niin nätit kasvot, toi kasarihenkinen otsis vaan peittää ne. Samoin peittyy sen ihanat korvat, joista toinen lurpattaa! <3 

Ajattelin ehkä jonkinlaista käänteistä versiota Creepateria-hiustyylistä (eli sininen pinkeillä raidoilla). Creepateria on muutenkin mielestäni nätein Howleen.

Vähän testailua

Jotenkin ihastuin tohon siniseen, niin ajattelin ainakin sitä käyttää. Miten musta tuntuu, että kuitenkin teen sille jotkut Rochellehiukset.. No jos pidän nuken ite niin eipähän ainakaan erotu liikaa joukosta. :'D

En ole koskaan Dollyhairin karvoilla rerootannut, joten en edes tiedä kuinka paljon yhdestä puntista riittää. Varsinkin kuin noi mun ostamat karvat on poneille mitoitettu. Et mahdollisesti joudun tilaamaan lisää... Tai sit vaihtoehtoisesti vaan käytän kaikkia värejä ja teen sellaset sateenkaarihiukset :'D 

Varmaan uuden naamankin teen siinä samalla, jos kerta hiuksetkin menee vaihtoon. Mutta en saa aloittaa uutta kustomia nyt, koska mulla on kaksi kesken ja ties kuinka monta jonossa. Oon muutenkin sellanen ihminen et alotan samanaikaisesti joku miljoona projektia, joita en sitten koskaan viimeistele. 


En tiedä miksi, mutta mulle tulee tästä nukesta jotenkin energinen fiilis ja tekee mieli laittaa se kaikkiin dynaamisiin asentoihin. (Howleenillakin on thriller-kädet). Toi yksiolkaiminen haalari lähtee kyllä mäkeen heti uuden hiustyylin myötä. Kenkulit saatan pitää, koska MH-kengät on muutenkin ihan kiven alla, puhumattakaan pikkusiskotyyppien kengistä. 

Ja siis jos Monster High -sarjan hahmojen nimet olisi käännetty, niin todellakin Howleen olis Hauliina! 

(itseasiassa osa MH-hahmojen nimistä on käännetty. Lähinnä opettajat, mutta ainakin yhdessä elokuvassa Heath on suomeksi Harri :'''''D )


19. syyskuuta 2014

Magic Diaper Babies

Hei, pitkästä aikaa nostalgiapostausta.

Magic Diaper Babies eli tuttavallisesti vaippapöksyt eli vaippikset on (jälleen kerran) Galoobin valmistama lelusarja 90-luvun alusta. Vaippapöksyt olivat pienehköjä figuureja, joiden vaippa vaihtoi väriä jääkylmässä vedessä. Vaipan väriksi saattoi tulla sininen tai vaaleanpunainen. Joskus muinaisella 90-luvulla tästä saattoi päätellä vauvan sukupuolen. Nykyään näin liberaalina aikana ilmeisesti tapahtumassa käy ilmi vain se, että lapsella on joko sininen tai punainen vaippa, vau.

Sitäpaitsi nykyisin vain hyvin harvalla figuurilla toimii edes koko vaippamekanismi ollenkaan. En tiedä, mikä värinvaihdon "vanhentumisen" aiheuttaa.

Yleensä on kiva kirjoittaa jostain aiheesta, jos siihen on joku pätevä syy. Vaippikset tuli mieleeni kun ystäväni diilasi mulle Siivouspäivästä tämmöisen söpöliinin:



En tiedä, miksi oon halunnut juuri tätä vaippakissaa jo pitkään kokoelmaani, vaikka en edes kerää vaippiksia. Mulla ei siis koskaan edes pienenä ollut tätä hahmoa. Ehkä tykkään tästä siksi, että siitä tulee vähän mieleen Aristokattien Marie, joka on ihan mun lemppari.

Vaippapöksyjä on tehty siis useita eri sarjoja. Oletettavasti ensimmäisessä sarjassa oli ihmisvauvoja. Ihmisvauvoja on pari erilaista sarjaa. Esim yhdessä sarjassa on eri maiden vauvoja. On myös olemassa erilaisista kaveruksista koostuva Pals-sarja, jossa oli pääasiassa vauvoja, mutta muutamilla vauvoilla oli kaverina jokin lemmikkieläin.

Vähän esimerkkejä vauvoista. 

Itse en ole koskaan oikein pitänyt näistä ihmisvauvoista ja kuvassa esiintyvät yksilöt ovatkin lähdössä jo uuteen kotiin. Toinen sarja, mikä ei koskaan oikein itseä napannut oli merenneito-vauvat. Merenneidoilla ei ole siis vaippaa, mutta niiden pyrstöjen päät vaihtoivat väriä. Merenneitojen lisäksi on myös olemassa enkelisarja, mutta niitä mulla ei ikinä (onneksi!) ollut. En olisi niistäkään välittänyt. 


Okei, ehkä kävi ilmi, etten oikein digannut tän sarjan ihmishahmoisista figuureista. Mutta eläimistä tykkäsin sitäkin enemmän ja muistan leikkineeni näillä tosi paljon. Varmaan siksi mun kaikki lapsuuden (eläin-)vaippikset onkin tosi huonokuntoisia, kun niitä on rakastettu niin paljon.

Ensimmäisen eläinsarjan figuureja

Ensimmäinen eläinsarja on itseasiassa aika erikoinen. Ylivoimaisesti eniten sarjassa (johon kuului 12 hahmoa) on erilaisia kissoja ja koiria. Sitten on vielä possu, panda ja karhu. Possun jotenkin vielä ymmärtää koska joo maatilaeläin.... mutta että panda? Itseasiassa yksi kissoistakin saattaa muuten olla tiikeri. Olen hämmentynyt.

Toinen eläinsarja taas... Siinä on huomattavasti enemmän villieläimiä, kun taas koirat ja kissat on jätetty vähemmälle huomiolle. Toisen eläinsarjan ongelma vaan on, ettäi siihen kuuluvia hahmoja tunnu löytyvän MISTÄÄN. Siis ihan oikeasti, ensimmäisen eläinsarjan figuureja on suhteellisen helppo löytää (vaikka ei nekään ihan älyttömän yleisiä ole, tuotannosta on kuitenkin melkein 25 vuotta). En tiedä mikä on syynä toisen sarjan harvinaisuuteen, ehkä niitä on tuotettu vain todella vähän aikaa. Itselläni on vain kaksi kakkossarjan figuuria, eikä ole koskaan enempää ollutkaan. 


Ensimmäinen, eli pupu on ollut mulla lapsuudesta asti. Muistan, että mun synttäreillä sai joskus onginnasta vaippiksia (kuinka siistiä! :D) ja tuota jälkimmäistä eläinsarjaa oli ainakin ostettu. Pupu on sieltä lähötisin. 

Papukaijavauvan löysin Siivouspäivästä joskus viime vuonna muistaakseni. Niinpä niin, se onkin ainoa kerta kun 2. sarjan eläinvaippiksia on tullut livekirpparilla vastaan. Netissäkin vain muutaman kerran ja olen joko missannut tai niiden hinta on ollut aika pilvissä.


Okei, sit ehkä mulle pienenä kaikkein rakkain ja ehdottomasti eniten leikitty sarja eli dinosaurukset! Vauvadinot oli söpön pastellinvärisiä ja näin aikuisen näkökulmasta vähän siinä rajoilla, et onko ne lievästi ärsyttävän näköisiä vai söpöjä. Pienenä siis tykkäsin kuitenkin kovasti. 


Nämä on itseasiassa ainoat vaippapöksyt, joita mulla on ollut täysi sarja eli 12 kappaletta (osaa taisi olla vieläpä tuplat). Kaksi on siis teillä tietämättömillä. 

Dinosarja myytiin mielestäni neljän kappaleen pakkauksissa ja muistan joskus säästäneeni rahaa ja ostaneeni sitten ylpeänä omilla rahoillani tällaisen pakkauksen. Pakkaus maksoi suurinpiirtein 50 markkaa jos muistan yhtään oikein. Kassatyöntekijällä oli varmaan mukavaa koota oikea summa lähinnä kymmenpennisistä koostuvasta omaisuudestani.......... 

Sitten on vielä jäljellä yksi sarja, jonka haluan esitellä, eli Little Joys. Little Joys poikkeaa muista vaippis-sarjoista jonkin verran. Jokaisessa pakkauksessa tuli mukana emo ja säkki, jossa oli X määrä poikasia. Poikaset olivat pienempiä kuin normaalit vaippikset, mutta niillä oli samanlainen väriä vaihtava vaippa. 

Systeemi toimi vähän samalla idealla kuin nykyajan blindbagit, paitsi että oli ihan ***** epäreilu (saatan ehkä olla katkera). Poikasia nimittäin tuli joko 3, 4 tai 5 kappaletta. Mielestäni tässä ei ole mitään järkeä. Systeemissä olisi ollut jotain ideaa, jos poikasia olisi ollut yhteensä vaikka 10 erilaista, ja jokaisessa pussissa olisi tullut vakio määrä poikasia ja yllätysmomentti olisi ollut poikasten erilaisuudessa. 


Siis syy siihen, miksi suhtaudun näihin näin tunteella SAATTAA johtua siitä, että saimme joskus siskojeni kanssa valita tällaiset setit. Minun pupuäitini sai yllättäen sen minimin eli 3 poikasta. Jippiaijee. Toinen pikkusiskoni sai kissan, jolla oli 4 pentua. Toinen siskoni sai sitten dalmiksen ja jackpotin eli 5 pentua. 

Ei mitään järkeä koko touhussa siis, mutta katsokaapas vain kenellä on kaikki omat pentunsa tallella! 

Siitä, mistä toi nalleäiti on tullut meille, mulla ei oo mitään muistikuvaa. Tähän sarjaan kuuluu myös possuäiti ja spanieliäiti, mutta niitä meillä ei koskaan ollut.




Pääasiassa noita normaalinkokoisia vaippiksia myytiin siis useamman kappaleen pakkauksissa (yleensä n. 5 kpl per paketti), mutta muistan että joskus paikallinen Etola myi jonkin aikaa vaippiksia irtonaisina yksittäin. Harmi etten muista yhtään paljonko maksoivat kappaleelta. Olen myöhemmin miettinyt, mikä mahtoi olla syynä vaippapöksyjen yksittäin myymiselle. Ehkä jokin erä oli kuljetuksessa päässyt rikkoutumaan ja kauppias oli avannut vialliset pakkaukset. 

Musta on muuten tosi kiva lukea toisten leluja koskevista lapsuudenmuistoista, et ei tarvii yhtään arkailla kommentoida ja jakaa omia kokemuksia. :)

14. syyskuuta 2014

Koiraneiti Ginger

No niin, vihdoinkin sain räpellettyä Pinkie Cooper -nukkeni paketin auki ja otettua parit kuvat. Voi olla, että tääkin nukke-esittely venähtää vähän pitkäksi.

Kuva on otettu vähän oudosta kuvakulmasta, 
joten nukke vaikuttaa vieläkin isopäisemmältä mitä oikeasti on...


Eli kyseessä on siis Ginger Jones -niminen hahmo Pinkie Cooper and the Jet Set Pets -nimisestä sarjasta. Katsoin itseasiassa pari webisodia kyseistä sarjaa ja... no ihan sympaattiselta vaikutti. Noin 3 minuuttia kestäviä jaksoja on wikipedian mukaan vain seitsemän. Eli PC-maratonin voi vetästä aika nopeasti. Ohjelmassa on hauskoja koira-aiheisia sanaleikkejä muotisuunnittelijoista, esim. Jimmy Chow-Chow ja Karl Barkerfeld.



Boksin takaosan teksti ja piirustus

En käy nyt laatikkoa sen enempää läpi, koska hehkutin pakkausdesignia jo mun ekassa Pinkie Cooper -postauksessa. Edelleen siis rakastan. 

Aloitan itse nuken tarkastelun päästä, koska se on niin hallitseva osa nukkea. Pää on vartaloon nähden ihan suhteettoman suuri (niin kuin cavalier kingcharlesinspanieleilla tyypillisesti on...). Silmät vaikuttaisivat olevan erilliset osat ja tehty kovemmasta muovista. Nukella on myös "aidot" ripset. Naama on mielestäni maalattu kohtuullisen huolellisesti ja otsassa on ihana sydämenmuotoinen merkki. Aww.

Pinkiecoopereilla on irroitettavat korvat/hiukset, jotka on mahdollista asettaa myös väärinpäin. Vaikka aika moni pitää ilmeisesti Gingerin korvia valkoinen puoli edessä, ajattelin itse pitää korvat oikein päin, koska ne istuvat paremmin. Ja ovat kivemman näköiset..


Tässä vähän vertailua korvilla ja ilman

Korvien kiinnitysmekanismi on hyvin samantapainen kuin Monster High CAM-nukkejen peruukit. 






Sydämenmuotoinen antura ja liilaa kynsilakkaa, awww

Nukella on blushaukset kyynär- ja polvitaipeissa, sekä pilkkuja jalassa. Ihan jees. Olin myös yllättynyt, että mekon alla oli pieni alushame, joka on melko tarpeeton tosin. Pikkuhousut olisivat tosin olleet söpömmät :D


Mulla ei ole oikeastaan muita nukkeja kuin Monster High -nukkeja, joten laitan vertailukuvaa monsterin kanssa. Kyseessä on siis bodyblushausta odotteleva oma hahmoni Lacey, joka sattui nyt olemaan ainoa naku monsteri täällä tällä hetkellä niin pääsi kuvaan. Hänellä on siis Draculauran pää ja CAM-vampyyrin vartalo. 

Ginger ulottuu MH-nukkea noin olkapäähän. Pinkiecoopereilla ei muuten ole tissejä ollenkaan.... mikä on ehkä ihan hyvä.


Edellisestä kuvasta voikin päätellä, että monsterien ja pinkiecoopereiden kokoero on aika suuri, Siksi onkin yllättävää, että Gingerin mekko sopii Laceylle näinkin hyvin! 


Pinkiecoopereilla on hyvin samantapainen nivellys kuin Monster High -nukeilla. Ainoa vaan, että ranteita ei ole nivelletty. Alun perin luulin, että polvet eivät taipuisi ollenkaan, mutta niissä onkin samanlainen mekanismi kuin vanhoilla Barbie-nukeilla, eli jalat ovat taipuvaa kumia. 



Mekon lisäksi nuken mukana tulee suppea valikoima asusteita. Kengät (näkyy jossain kuvissa) ovat näistä ehkä tylsimmät. Aika perus, vaaleanliilat kumiset korkosandaalit, joissa ilmeisesti oikean ja vasemman jalan kengillä ei ole mitään eroa. Myös laukku on vaaleanliila ja siinä on kohokuvio, joka mahdollisesti esittää sarjan päähahmoa Pinkie Cooperia. 

Tästä kuvasta puuttuu hopeinen rannekoru, joka näkyy esim kuvassa yksi


Minun Gingerilläni tuli lisäksi mukana myös ruusukuvioiset hiusklipsit, joita en ole saanut nukelle aseteltua mitenkään järkevästi (siksi ei kuvia). Olen nähnyt tästä samasta nukesta version, jossa mukana tulee klipsien sijasta jonkinlainen hiuspanta. En tiedä onko asusteissa kuinka paljon variaatiota muuten... 

Olen oikeasti ihan äärimmäisen positiivisesti yllättynyt tästä nukesta ja koko sarjasta ylipäätään. Jos olin aikaisemman postaukseni aikana vähän kahden vaiheilla että pidänkö sarjasta vai en, niin nyt olen selvästi kääntynyt kannattamaan tätä omituista koirahybridimuotinukkesarjaa. VALITETTAVASTI olen kuullut huhua, että koko sarjan tuotanto oltaisiin lopetettu. Harmi, sillä tämä on niin outo ja erikoinen sarja, että olisin halunnut nähdä lisää näitä. ... Tosin ymmärrän, miksi näillä ei välttämättä ole ollut niin suuri menekki. Mutta näyttäisi siis siltä, ettei Pinkie-nukkeja tulla koskaan Suomesta saamaan. Yhyy.

Mielestäni pinkiecooper-nuket soveltuvat myös älyttömän hyvin customeiksi. Näistä tulee vähän mieleen sellaiset eläinhahmoiset BJD-nuket. Olisi kiva kokeilla customoida tällainen joskus (tosin en ikimaailmassa tuhoaisi mun ainokaistani<3 )

Siispä olen tässä viime aikoina tutkiskellut Ebayta, koska ajattelin että sieltähän näille löytyy vaatteita ja osia pilvin pimein. Eipä löydykään. Ebaysta näitä saa lähinnä avaamattomana ostettua, mutta ei juuri ollenkaan käytettynä. Harmi. Olen myös ymmärtänyt, ettei näitä saa jenkeistä ihan joka kaupasta muutenkaan... Spekuloin, että huono menestys voisi johtua siitä, etteivät nuket ole minkään valtavirtabrändin valmistamia, esimerkiksi Mattelin, Hasbron tai MGA:n. Pinkiecoopereiden valmistaja on siis The Bridge Direct -niminen yritys.


Okei, eiköhän mun asiat ollu siinä tältä erää...








Paitsi..........





5. syyskuuta 2014

Koirayllätys

Sain yhtäkkiä tämmösen kasan leluja :D


Pakko sanoa, ettei tämä siis liity mitenkään blogimarkkinointiin tai muuhun sielun myymiseen kaupallisuudelle. Mun seitsemän lukijan blogi varmaan herättääkin mainostajien kiinnostuksen (silti I love you, lukijat!). Tein siis vain pienen palveluksen ja sain siitä kiitokseksi mm PINKIE COOPER -NUKEN!! :DD<3

En kestä <3

Lähempää tarkastelua tulee heti kun vaan voin avata nuken. Oon nyt ollut niin paljon töissä, etten oo ehtinyt, vaikka sormet syyhyääkin päästä tutkimaan lähemmin tuota koiraneitiä. Venuksestakin varmaan tulee jotain postausta sit kans. Näin tasapuolisuuden nimissä.


Clawdiakin kiinnostais jo tutustua Gingeriin



4. syyskuuta 2014

Bratzien petsit

Bratzien Lil' Angelz -nimisessä sivusarjassa on Bratz-hahmoja vauvanukkeina. Nukkejen mukana tulee lemmikkejä, jotka näyttävät maallikon (ja ei niin maallikon) silmin aivan Hasbron Littlest Pet Shopeilta. Usein pikku-Bratzien lemmikkejä myydäänkin petseinä. Joillain lapsilla kuitenkin on rasistinen taipumus leikkiä vain aidoilla petseillä, joten myyjät ja ostajat, olkaa tarkkana.

Olen jo pitkään etsinyt yleispätevää ohjetta Bratzien lemmikkien tunnistamiseen kuvasta. Alun perin ajattelin, että Bratz-lemmikit tunnistaa designin ihmeellisestä "kulmikkuudesta", mutta koska en edes osaa selittää asiaa, niin hylkäsin tämän teorian toimimattomana.

Tällä hetkellä luullakseni yleispätevin keino on tarkkailla silmäripsiä, Bratz-lemmikeillä on melkein aina samanlaiset ripset (ylöspäin kaartuvat 4 ripseä, alaripsiä ei ole). Poikkeuksia saattaa tosin löytyä, ja ehkä jollain LPS:lläkin on samanlaiset.


Vasemmalla Bratz, oikealla LPS
(Edit: Oon jälkikäteen vaihtanut tähän kuvan, koska muistin myöhemmin että omistan muitakin MGA-petsejä kuin nuo ketut)

Kaikkein varmin keino on kuitenkin katsoa mitä lelussa lukee. Bratz-eläimet on merkitty copyright-merkinnällä MGA, Littlest Pet Shopit taas Hasbro-leimalla. Nettiostoksia tehdessä, kannattaa kysellä myyjältä merkinnöistä, jos ei ole varmuutta sarjasta.

Mulle on tässä kesän aikana tullut kaksi Bratz-lemmikkiä, joihin olen kovasti kiintynyt. Lempieläimeni on siis kettu (tai yksi lempieläimistäni). Oranssi kettu tuli mulle vaihdossa (mulle siis ihan oma-aloitteisesti älyttiin tarjota tätä ihanuutta!) ja vihreän sain samoihin aikoihin äidiltäni tuliaisiksi Viron kirpparilta. Mikä sattuma!




<3


Näitä samanlaisia kettuja on vielä lisää värivariaatioita, joita mulle siis voi tarjota. En erityisesti haali näitä uusia Littlest Pet Shoppeja, koska ysäripetsit oli mulle tärkeitä ja haluun olla "uskollinen" niille. Mut nää Bratz-lemmikithän on ihan eri asia, eikö niin??? :D



En ole myöskään ikinä tainnut esitellä synttärikorttia, jonka sain kesällä. Mun siskot tietää mun kiinnostuksenkohteet selkeesti. o/